torstai 28. heinäkuuta 2016

Kate Morton - Kaukaiset hetket

Traaginen romanttinen trilleri, tälläinen on Kate Mortonin Kaukaiset hetket. Olen huomannut, että minulla on ristiriitainen suhtautautuminen Kate Mortonin kirjoihin. Ne ovat koukuttavia, mutta samalla niin traagisia, että en haluaisi saastuttaa mieltäni lukemalla jotain niin surullista. Niitä on siltikin vain pakko lukea.

"On mahdotonta kertoa kaikkea, mitä näin ja kuulin Midlehurstissa, eikä se tämän tarinan kannalta ole tarpeen. Tuon päivän jälkeen on tapahtunut niin paljon, että asiat ovat muovautuneet ja sekoittuneet mielessäni, enkä enää kunnolla erota linnasta ja sen asukkaista saamiani ensivaikutelmia myöhemmin tapahtuneesta."

Kaukaiset hetket kertoo Edie Buchillin ja hänen äitinsä tarinan. Kaikki alkaa siitä, kun yli viisikymmentä vuotta kadoksissa ollut kirje saapuu perille ja Edien äiti järkytyy suunnattomasti, eikä suostu kertomaan mitä kirjeessä oli.

Pian Edie rupeaa selvittämään mitä menneisyydessä on tapahtunut, miten vanha Mildehurstin linna ja siellä asuvat Blythen sisarukset liittyvät äidin nuoruuteen.
Edie saa työtehtäväkseen kirjoittaa Blythen sisarusten isän Raymond Blyhten kuuluisan lastentarinan 75-vuotis painokseen uuden johdannon, ja näin tulee tutustuneeksi tarkemmin Blythen sisarusten tarinaan ja selvittääkseen mitä he ovat pitäneet salaisuutenaan kaikki nämä vuodet.

"Juniper oli asunut koko ikänsä Midlehurstin linnassa. Hän oli syntynyt isänsä ja sisarustensa tavoin eräässä toisen kerroksen huoneessa. Hän tunsi linnan ja sen metsät niin kuin nyt ihmisen voi olettaa tuntevan ainoan maailman, jonka hän on kohdannut."

Kirja on aivan ihana kaikesta kauheudestaan huolimatta. Siitä tulee herkästi mieleen Downton Abbey. Englannin yläluokasta kertovat tarinat ovat ainakin omasta mielestäni aina äärettömän mielenkiintoisia. Se on fantasia maailma, jossa itse ehkä toivoisi elävä.



Vaikka kuvittelisi, että tarina olisi perinteinen rakkauskertomus, niin se järkyttää lukijan pohjiaan myöten. Kate Mortonin tarinat ehkä pintapuoleisesti näyttävät rakkauskertomuksilta, mutta sitten niissä aina piilee joku traaginen tarina, joka järkyttää lukijan. Ehkä niinkin on hyvä. Ehkä se muistuttaa lukijaa, että kaikki romanttiset tarinat eivät välttämättä pääty onnellisesti. Jokainen ihmiskohtalo ei ole onnellinen.

"Ihmisen elämää rajaa kaksi tapahtumaa: syntymä ja kuolema. Niiden päivämäärät kuuluvat ihmiselle yhtä lailla kuin hänen nimensä, yhtä lailla kuin kokemukset, jotka jäävät sulkujen väliin."

Kuten muissakin Mortonin kirjoissa, niin tässäkin hypitään kahden eri ajanjakson välillä. Vuoden 1940 tienoilla, sekä ns. "nykyajassa" eli vuonna 1992, jolloin Edie selvittää tarinaa. Molemmat kertomukset soljuvat eteenpäin sujuvasti tarinan suhteen, ja pieniä vihjeitä lopusta tipahtelee pitkin tarinaa.

Kirja on myös kaikesta huolimatta tarina ihmisistä. Blythen sisarukset; Percyllä, Saffyllä ja Juniperilla kaikilla oli muita suunnitelmia kuin vain jäädä Midlehurstiin. He kaikki halusivat kiihkeästi jotain, mitä eivät koskaan saaneet. Juniper laahustaa linnassa mielensä menettäneenä ja Percy ja Saffy hoitavat häntä.
Jokainen heistä on riippuvainen toisistaan. Kaikilla heillä on rikkinäinen mieli, mikä voi syntyä vain pettymysten kautta.

"Seisoin jonkin aikaa katselemassa mustaa onttoa rankoa, muistelin ensimmäistä käyntiäni monta kuukautta sitten, odotuksen tunnetta kun kuljin pyöreän altaan kautta kohti linnaa. Kaikkea mitä olin sitemmin saanut selville."

Kirja todellakin herättää paljon tunteita. Mielenkiintoista on juuri se, miten sitä ei voi vain lakata lukemasta. Kaikki ihmiselämän tunteet ovat hyvin vahvoina esillä tässä kirjassa. En voi sanoa, että tämä olisi kevyttä luettavaa, mutta ehdottomasti suosittelen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti